Ulkotilat - Roolipeliaihe

*Kesken Bieberin musiikin huoneessa alkaakin soimaan Rebeccaa:

# Aina vaan pahenee, milloinhan tästä pääsee pois

* Nyt Diana lähes pelästyi kamalaa ääntä, joka musiikin säestyksellä alkoi soimaan *

Tämä on Big Brother.

Rangaistus on osaltanne ohi. Voitte palata sisälle.

* Diana loikkasi saman tien pois, ja alkoi laittaa kenkiään jalkoihinsa säälien kovia kokeneita jalanpohjiaan. Diana lähti sisälle yrittäen totuttaa jalkansa taas kenkiin rangaistuksen jälkeen. *
# Sisällä on sentään lämmintä.. #
* Diana ajatteli astuessaan ovesta sisälle lämpimään taloon helpottuneena rangaistuksen loppumisesta. *

*Alexandra loikkasi pois hiililtä* # Voi piru, jalat sattuu ihan järjettömästi *Alexandra nappasi kenkänsä ja palasi sisään*

-Pakattuaan vei matka-arkkunsa pihalle, kiertäen sitten vielä piha-alueenkin kerran ympäri. Vilkutti vielä talon ikkunoiden suuntaan, nosti matka-arkkunsa maasta ja lähti-

* Seemus tuohtuneena asteli ulos talosta, sillä oli pöyristynyt tanssijan tekosista. *
#Kehtasikin! En ymmärrä miten bb on kehdannut ottaa tuollaisen halvan huoran tänne #
* Seemus sai taas pari liekiniskua *
# Ai! Tuollaiseen en suostu. Onneksi ei ole mitään miesstippareita viettelemässä Angelinaa.

*Jane asteli Ulkotiloihin istuskelemaan terassin reunalle, katsellen ylös taivaalle ja hymyillen kun lumihiutaleita satoi todella paljon. Jane nyt sulki silmänsä ja halasi itseään tiukasti, kun ei sellaista läheisyyttä muilta saanutkaan. Jane avasi silmänsä, kirjoittaen viereensä terassilla olevalle lumelle;* Jonas <3 Kevin <3. Jane oli selvästi sekaisin tunteistaan ja sen kyllä huomasi tuosta tekstistä selvemmin kuin koskaan aiemmin.*

*Kevin avasi oven ja kopisteli kengän kärkiänsä maahan astellen Janen luokse*
Mitä ihmettä tarkoitit ? *Poika kallisti päätänsä laittaen takkiansa paremmin*
Minulta meinaan meni aiivan ohitse mitä tarkoitit..

*Katsahti Keviniin, samalla pudistellen päätänsä kunnes käänsi katseensa eteenpäin.* Ei mitään, kyllä minä olen ymmärtänyt ettei sinua kiinnosta.. Minä vain.. äsh ei mitään! *Jane huokaisi syvään, purren alahuultansa ja laittoi kätensä puuskaan sillä Janen tuli todella kylmä tuulenviima iholle ja Janen kädet menivät aivan kananlihalle.*

Mistä tiedät kiinnostaako minua jos et kysy ? *Kallisti päätänsä vilkaisten tytön käsivarsiin jotka näyttävästi olivat kananlihalla - nappasi takkinsa automaattisesti päältänsä laittaen Janen olille vähän lämmittämään edes, koska pojalla oli sentään jonkin sortin pitkähihainen päällänsä*

Katsos... Kysyminen aina kannattaa. * Istahti sitten tytön viereen terassille*

*Jane katsoi nyt tuohon pieni hymy kasvoillaan, laittaen kätensä Kevinin vasemmalle poskelle ja kallisti päätänsä.* Vai että se kannattaa? Hyvä on, minä kysyn sinulta.. Vastaa siihen kyllä tai ei, se on sinun päätöksesi Kevin. *Jane nyt meni hitaasti kohti Keviniä, painaen huulensa Kevinin huulille ja suudellen tuota intohimoisesti - tietämättä miten Kevin vastaisi suudelmaan.*

* No tietysti Kevin vastasi suudelmaan samalla mitalla tytölle ikäänkuin kyllä vastauksena Janen kysymykselle*
# Kyllä kannattaa kysyä..Aina.. #
*Poika laittoi kätensä varovasti Janen kyljille*

*Jane oli selvästi nyt onnellinen ja kaatoi Keviniä hellästi taaksepäin - saadakseen tuon makoilemaan terassille. Jane ehkä onnistuikin siinä ja edelleen suudellen Keviniä intohimoisesti huulille, ja nyt makoili Kevinin päällä hellästi. Kunnes irrottautui suudelmasta.* Vai että aina kannattaa kysyä? Mitä mieltä sinä tästä sitten olet? Sano rehellisesti pois vain, Kevin. *Jane kallisti päätänsä pieni hymy kasvoillaan.*

Miltä näytti ? *Virnisti ja kyllä, kyllä Jane onnistui siinä mitä yritti*
Jos sanotaan rehellisesti niin tottakai pidin siitä. *Vei katseensa suoraan tytön silmiin hymyillen tälle ja tytön kysymykselle*

*Jane naureskeli huvittuneena, katsoen Keviniä myös suoraan silmiin kunnes nousi takaisin istumaan terassilla. Antaen vielä pienen suukon Kevinin poskelle, ja kiertäen kätensä Kevinin selän takaa hymyillen tuolle valloittavaa hymyään.* Anteeksi, tuo oli sinusta varmaan hieman outoa.. Olen todella todella pahoillani.

*Kevin nousi tytön vierelle istumaan takaisin*
Mitä sinä anteeksi pyytelet ? Sehän taisi olla se sinun kysymyksesi sitä paitsi kuten sanoit vähän aika sitten ? *Kallisti päätänsä hymyillen tytölle*

Eikun.. minusta tuntuu että eräs asukas on ihastunut sinuun ja minä en ihmettele yhtään.. *Puri alahuultansa hieman hermostuneen oloisena, ja käänsi nyt katseensa taivaalle jossa näkyi vain iso kuu sekä paljon tähtiä. Jane jäi tuijottamaan niitä mitään sanomatta ja odotti Kevinin sanovan vastaukseksi jotain.*

Ai... Tiedätkö kuka sitten ? *Katsahti hieman hämmentyneenä Janea tuon kertoessaan asian*
# Jännä juttu.. Janeko itse ? :33 #
Hmm. *Katsahti taivaalle joka taisi olla aivan pikimusta tai sitä havitteleva väri*

No, minun lisäkseni eräs A:lla alkava nuori nainen.. Hän on todella kaunis ja fiksu.. Minä tarkoitan Kevin nyt Alicea.. Huomaan kuinka hän katselee sinua, iske jo kiinni. *Iski tuolle silmää, kunnes irrotti otteensa tuon vyötäröltä, ja käänsi katseensa Keviniin.* Että, ehkä minä en ole sinulle tarpeeksi hyvä ja toiseksi minä halusin vain jonkinlaista läheisyyttä.. Minulla on niin ikävä sellaista..

*Nyökkäsi katsahtaen taivaan sijasta taas Janeen*
Alice vai... Jännä juttu. *Mutisi itsekseen*
Mennäänkö jo sisälle...Tai minä menen ainakin, öitä Jane. *Väläytti hymyn Janelle nousten terassilta ja astellen sisälle*

*Jane nousi nopeasti ylös terassilta, juosten Kevinin perään ja nopeasti antaen suukon Kevinin niskaan kunnes myös astelee sisälle, hymyillen tuolle hieman kunnes hyppelehti suoraan ulko-oven vierelle ja otti kenkänsä pois nopeasti jalastaan että pääsisi onnellisesti nukkumaan.*

*Jane hengitti syvään raikasta ulkoilmaa, sulkien samalla silmänsä. Jane nyt käveli ympäriinsä ulkotiloja, samalla miettien mitä oikein tekikään eilen illalla Kevinin kanssa. Janea jollain tavalla hävetti mutta jollain tavalla hän oli ylpeä siitä mitä olikaan tehnyt. Jane pysähtyi keskelle ulkotiloja, katsellen ylös taivaalle, lumihiutaleita hitaasti laskeutuen Janen kasvoille ja ne sulautuen poskipäille joka nyt nuorta naista hieman hymyilyttikin.*

*Jane oli nyt omasta mielestään tarpeeksi ulkona kävellyt ympäriinsä, ja nauttinut yksinolosta niin pitkään kuin oli tarpeeksi - eli ei kauan sillä Jane oli seurallinen ihminen eikä halunnut olla melkein hetkeäkään yksin - riippui tietysti tilanteesta. Jane nyt asteli ulko-ovelle, ja koputti kenkiään vielä seinään ennen kuin asteli sisälle sisätiloihin.*