Oleskelutila

Ai ihan kolikoita? No höhhö oletpas hupsu -Cornelia naurahti ja jatkoi pajurenkaan päällystämistä- No jos välttämättä haluat niin voinhan minä sinullekiin tehdä. Usein teen näitä omaksi huvikseni ja käyn myymässä torilla. Se on kätevää ja siitä saa hieman rahaakin. -Cornelia höpötti jatkaessaan tarkkaa työntekoaan-

*Jane nyökkäili ymmärtäväisenä Alicelle, purren alahuultansa todella hermostuneesti.* Mm, minä arvasin mutta ainakin ne sanat tulivat suoraan sydämestäni.. Sillä oikeasti, Alice.. Olet minulle kuin sisko! Olet minulle vain niin hiton tärkeä ja rakas, en tiedä miten voisin irrottaa teistä kaikista sitten joskus.. Mutta, onneksi ulkomaailmassa voi olla aina yhteyksissä toisiin ja se on tässä asiassa se positiivinen juttu! Mutta, ei siitä sen enempää.. Tehdäänkö tänään jotain mukavaa yhdessä? *Kallisti päätänsä, hymyillen niin että hampaat tulivat esille.*

# Luulenpa Jane että kun voitto kilahtaa taskuusi sinulle ei tule mitään ongelmaa sen asian kanssa # -Cornelia pudisteli päätään huokaisten ja alkoi sitten kiinnitellä kirjavia höyheniä ja simpukoita riippumaan naruista, jotka tulivat päällystetystä pajurenkaasta-

*Kevin oli ollut jo aamusta asti oleskeluhuoneessa, mutta kukaan tuskin poikaa on huomannut, koska poika on nukkunut koko päivän sohvan alla ja nukkui edelleenkin kuuluen pientä unentuhinaa jonka varmasti kaikki sohvilla kuulivat, poika oli samaisen sohvan alla missä Cornelia istui*

Kyllä minä maksan siitä. Oikeasti.

* Sanoi hymyillen naiselle, katsellen hetken, kun tuo jatkoi unensiepparin tekoa. Kääntyi sitten katsomaan Janeen. *

Sinäkin olet minulle kuin sisar, Jane. Ja tehdään vain, mutta mitä?

* Sanoi hymyillen. Hiljaisuuden asettuessa huoneeseen, Kevinin tuhina alkoi kuulua varmaan hieman paremmin, kuin äsken. *

Cornelia, tuhisetko sinä?

* Kysyi naiselta. *

Hähh? En tietenkään tuhise. Ja saat tämän kunhan tämä valmistuu. -Cornelia alkoi tekemään sitten keskiosaa, johon tuli jonkinmoista punosta, ristikkoa, miksi sitä sitten halusikaan kutsua. Cornelia haukotteli samalla-

*Kevin käänsi kylkeään sohvan alla ja kopauttaen samassa nyrkillään lattiaan, josta kuului selvästi kopahdus. Kopahduksen jälkeen kuului epäselvää mutinaa minkä voisi laskea unissapuhumiseksi aivan helposti. *

Mistä tuo tuhina sitten kuuluu?

* Nytpä nainen nousi sohvalta, astellen Cornelian sohvan taakse. Koska sieltäkään ei löytänyt vastausta kysymykseensä, kurkisti sohvan alle. Sieltä löytyi morso.. Eikun Kevin, jota Alice alkoi ihmeissään tökkiä hereille. *

Keviin, heräää.

* Sanoi, ei huutaen, mutta niin, että se ei ollut pelkkä kuiskauskaan. *

Herranjumala onko siellä joku sohvanalla? -Cornelia pongahti samantien ylös kuin kenguru ja kipitti keskeneräisen unisiepparinsa kanssa kauemmas tuhisevasta sohvasta, morsosta ja Alicesta, joka selvästi uskalsi herättää morson-

*Poika säpsähti hereille yrittäen nousta ylös mutta pamautti otsansa sohvan pohjaan ja palautuen samantien päänsä kanssa lattialle* Ai helv-.. *Mutisi läimäyttäen kätensä otsalleen mutisten ihankuin manaisi sohvan ja vieden katseensa Aliceen - herättäjään ja hiljentyen hetkeksi* onko tämä jekku ? *Virnisti*

Cornelia, on. Täällä on Kevin..

* Sanoi hämmästellen, ja jatkoi tökkimistään. Nytpä tarttui morsoa olkapäästä, ravistellen häntä hellästi, edelleen toistaen sanojaan. *

Keeviin, herätys.

* Kun tuo heräsi, Alicen kasvoille levisi virnistys. *

Ei, sinä vain huviksesi nukuit sohvan alla, joka on hyvin outoa.

Olen hereillä jo. *Virnuili Alicelle yrittäen ahtautua pois sohvan alta Alicen viereen lattialle* Sinäkö minut sinne laitoit ? *Kysyi Alicelta kysymyksen uudestaan alkaen kutittamaan tyttöä ja nostaen tuon syliinsä, kun nyt tässä sopivasti istui lattialla Alicen vieressä*

Tiedän, että olet hereillä. Ja enkä laittanut. Itse olit ryöminyt tuonne nukkumaan.

* Sanoi naurahtaen. Kun tuo - taas kerran - alkoi kutittamaan, nainen alkoi kiemurrella, ja kikattaa lattialla, kunnes tuo lopetti (?), ja nosti naisen syliinsä. Hymyili mors-.. Miehelle. *

Höh no ei saa säikytellä! Tosin en kyllä säiky mitään. Mutta silti, ei tuo ole kovin mukavaa. -Cornelia istahti naurahtaen ja päätteli naruverkon ja sitoi huomaamattoman solmun pajurenkaan reunalle. Nainen laittoi vielä nahkaisen nauhan, josta unisieppari riippui ja heilutteli sitten unisiepparia- Tadaa, tämmöisiä niistä tulee

/http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSC31v941HaxugxavDcgy9_9Z4mVtIe4h_jXcBb9NPvpLYe28b1 Tommonen, plus simpukat ennen noita sulkia ja sit se on semmonen hieman pienempi

* Nosti katseen unisieppariin, jonka Cornelia juuri äskettäin oli saanut valmiiksi. Ihaili naisen kätten työtä. Itse hän ei osaisi tehdä noin upeita töitä. *

Tuo on upea, Cornelia. Kuinka sinä osaat?

* Kysyi hymyillen, kääntäen katseen Keviniin, sipaisten hiussuortuvan pois kasvoiltaan. *

-Cornelia kohautti hymyillen olkiaan kohteliaisuuden johdosta- No sinä kun kerran siitä niin kovasti pidät niin saat sen. -Cornelia virnisti ja nousi sitten ylös. Nainen käveli Alicen luo ja tiputti unisiepparin nahkanaruineen Alicen syliin ja istahti sitten vähän matkan päähän uudestaan-

Oi, kiitos! Se on upea. Haluatko, että maksan siitä? En varautunut ottamaan tänne rahaa, mutta voin antaa ulkomaailmassa.

* Sanoi hymyillen, ja kiitollisena unisiepparista. Otti sen sylistään, ja katseli sitä, kun se kääntyili hitaasti edestakaisin. Katsahti sitten Keviniin hymyillen, muttei sanonut mitään. *

En minä tarvitse siitä rahaa, se voi olla vaikkapa lahja. -Cornelia naurahti ja pyörähti sitten ympäri vilkaisten ilmeisesti unenpöpperöiseen Keviniin, jonka jälkeen tarkkaavainen katse siirtyi Aliceen- Olisin mielelläni jäänyt vielä tänne! Täällä on niin mukavia ihmisiä.

*Kevin oli torkahtanut, mutta heräsi sitten samantien kun Cornelia alkoi sepittämään nojaten sohvan reunaan silitellen Alicen käsivartta kuin olisi ollut koko ajan hereillä, mutta aivan hiljaa* Hmh.. Tehdäänkö jotain ?

*Jane oli ollut ihmeen hiljaa jonkin aikaa ja se olisi varmasti nuorelta naiselta ennätys olla hiljaa.* Kevin, tehdään! Sinä päätät hienoa, olenkin jo ollut tylsistynyt tässä .. *Mutristeli huuliaan, samalla huokaisi todella syvään ja odotteli Kevinin ehdotusta tekemisestä.* Mutta, onko jotain järkevää tekemistä johon nyt kaikki me neljä lähtisimme mukaan?

Oi, selvä. Ja olen varma, ettet putoa. Kukaan ei halua että putoat.

* Sanoi luottavaisena naiselle, edelleen hymyillen, mutta lohduttavasti. Kääntyi sitten katsomaan keviniä, joka tuntui juuri heränneen. *

Tehdään vain. Mitä? Ehdotuksia?

* Sanoi virnistäen miehelle. Kääntyi sitten hymyillen Janeen. Istui siis kai vielä Kevinin sylissä. *

Varmasti löytyy jotain, mihin kaikki lähtevät mukaan.

No sehän nähdään kun Kevin ehdottaa jotain. -Cornelia naurahti ja nojasi eteenpäin tarkkaillen muita. Nainen todellakin odotti oliko Kevinillä mitään hyvää ehdotettavaa vai olisivatko ideat vain.. keskinkertaisia-

- Nainen " hoiperteli " oleskelutilaan hieroen hieman punertavia silmiään.
Hitaasti Ang käveli keittiötä kohti palaten sieltä kahvikuppi kädessään.
Kun nainen istahti sohvalle tämän kasvoista saattoi huomata että
nainen oli sairastunut ikävään flunssaan. Naisella oli päälläään vaaleanpunainen
löysä villatakki, harmaat collegehousut ja valkoinen paita. Angelinalla
oli toisessa kädessä sini-vihreät villasukat jotka nyt pujotti jalkoihinsa, hörppien
vähän väliä kahviansa. -
Mhh.. Huomenta. - Sanoi sanoi hiljaa vetäen hieman haikean hymyn
kasvoillensa. -

* Seemuspa asteli makuuhuoneesta myöskin tänne *
Huomenta Rakas.
* huikkasi Angille samalla kun lähti hakemaan kahvia *
* Sitten meni istumaan tuon viereen. *
Oletko sairas?
* Seemus kysyi napaten tuon kainaloonsa *
# Tänään on se kohtalon päivä...

* Alsteli oleskeluhuoneeseen, vallaten heti oman paikkansa sohvalta, koska siihenpä nainen oli kiintynyt. Hänellä oli päällään vaaleanvihreä huppari, ja sen alla vaaleanruskea toppi. Jalassa oli pillifarkut, ja varpaita lämmittivät mustat villasukat. *

Huomenta Seemus ja Angelina.

* Sanoi hymyillen, katsoen sitten hieman tarkemmin kumpaakin. Angelinan kohdalla naisen ilme muuttui huolestuneeksi. *

Oletko tulossa kipeäksi?

* Kysyi naiselta. Nousi, ja kipitti pikaisesti hakemaan itsellensä kupin kahvia. Pian jo tulikin takaisin, istuen omalle paikalleen, ja odottaen naisen vastausta. *