Oleskelutila

*Nyökkää* Minuakin harmittaa kun en ole päässyt tapaamaan Simeonia ja Alexia... Kuule, oletko käynyt jo nimeämässä käänteisissä nimeämisissä? *kysyy* Minä kävin, mutta ei niistä sen enempää. *Sipaisee hiuksiaan, ja istahtaa sitten lattialle ulko-oven läheisyyteen*

Onkohan ne kamelit isojakin ? * Mietiskeli poika istuessaan samalla paikalla kuin eilen häädössä * # Kamelikaravaanari, kamelikaravaani on kaikkien kaveri tidittiti.. Eikö tämä laulattaminen lopuu # Hm.. Saakohan niillä ravata.. *Mumisi itsekseen miettien asiaa*

Olen, ja oli todella vaikeaa nimetä käänteisesti, kun kaikki täällä ovat niin mukavia. Olisin nimennyt kaikki käänteisissä jos se olisi ollut mahdollista. * Diana sanoi miettien edelleen, nimesikö käänteisessä nimeämisessä oikeat ihmiset, sillä Dianaa harmitti, jos joku mukava ihminen häädettäisiin. Häntä risoi myös se tunne, että hänet itsensä häädetään. *

Tämä on Big Brother.

Siirtykää tehtäväalueelle.

* Diana nousi hitaasti sohvalta ja käveli ulko-ovelle. Diana laittoi kengät jalkaansa ja asteli pihalle jännittyneenä. Hän ei ollut koskaan nähnyt kamelia ilmielävänä, ja häntä hermostutti, että kameli olikin ihan hirveän iso ja hän voisi tippua kamalan korkealta, jos siis kameli oli ihan jättimäinen eläin, ja Dianahan pelkäsi isoja eläimiä. *

*Nousi poika sohvalta laittaen kengät jalkaan ja astellen pihalle hieman odottavainen katse kasvoillansa, koska odotti kameleiden näkemistä ja muutenkin tehtävän alkua *

*Jane oli noussut aikoja sitten jo ylös, mutta ei ollut ilmaantunut oleskeluhuoneen puolelle. Nyt Jane oli noussut kiireessä ylös päiväuniltaan, hiukset nopeasti laittaen korkealle poninhännälle, ja oli laittanut päälleen turkoosin hupparin, tumman siniset housut sekä hupparin alla oli musta pitkähihainen paita, jossa oli napit edessä. Jane kiirehti nopeasti ulko-ovelle, laittaen kengät ja takin päällensä ja sieltä juoksi tehtäväalueelle.*

*Poika askelsi tavallisesta pukeutumisestaan poiketen oleskeluhuoneeseen löysissä maastohousuissa ja rennon väljässä mustassa t-paidassa jota kiristi ympäriltä paksu, kulahtanut versio toppatakista. Simeon loi haikean vilkaisun ympärilleen ihmisten poukkoillessa ulkotiloissa, autio tila antoi pojan miettiä viiveen omiaan ja puristaa keskikokoista matka-arkkua remmistään. Poika takertui tiukemmin toisella kädellään pipoonsa, jonka ujutti vaivalloisesti päähänsä ennen kuin kääntyi kokonaan poispäin ja lähti askelttamaan menosuuntaansa hivenen haikein tuntein.

Simeon oli tähän asti pitänyt päänsä surkeasti alhaalla, mutta nyt poika pysähtyi talon poistumisoven edessä, nosti päättäväisenä leukansa, ja astahti ovien käydessä pois oleskelutilasta ulos vievään käytävään - matka Norjaan käynnistyisi heti Simeonin kadotessa ulos.*

-Kummastuneena vilkaisi Simeonin perään ja olikin avaamassa suunsa, kunnes poika karkasi jonnekin. Cornelia oli varustautunut hyvin kamelisafarille, olihan neito kuitenkin aika hyvä eräretkeilijä. Mukanaan tällä oli mm. reppu jossa oli 2 juomapulloa täynnä raikasta juotavaa. Repusta löytyi myös paketti keksejä, sellaisia joita tarjottiin yleensä teen kanssa. Nämä ja pari muuta tavaraa mukanaan Cornelia nappasi pusakan mukaansa ja kipitti innostuneena kamelisafarista kohti tehtäväaluetta-

*Stacia astelee sisälle, ja istahtaa sohvalle väsyneen oloisena* No onpa ollut päivä, ja nyt jos tulee jossain vaiheessa lisäksi se kolme laatikkoa juttu... *mutisee* Toivottavasti se ei tule tänään, paitsi jos saisimme positiivisen yllätyksen.

*asteli ulkoa sisätiloihin ottaen kengät jaloistaan pois suoraan päätä keittiöön hakemaan kaakao aineksia * Terve, Cornelia... Nukuitko ohi kameli ratsastuksen ? *Kysyi tytöltä ohimennen hymysuin*

*Jane asteli ulko-ovesta sisälle, laittaen takkinsa naulakkoon ja ottaen kenkiään pois, kunnes asteli hitaasti oleskeluhuoneen sohvalle istumaan. Otti tyynyn käteensä ja halasi sitä tiukasti - mitään sanomatta.* # Voi Jonas, kasvosi olivat niin lämpimät että olisin voinut vain tarrata siitä kiinni ja antaa sinulle pienen suukon poskelle. #

Tämä on Big Brother.

Jane, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

*Jane nielaisi pienesti, kunnes otti tyynyn pois sylistään ja huokaisi syvään.* Se on menoa sitten! *Jane nousi nyt ylös sohvalta, ja käveli todella rauhallisesti kohti Päiväkirjahuonen ovea kohti. Tarrasi nopeasti kiinni Päiväkirjahuoneen oven ripaan ja sitä pienesti painoi alaspäin kunnes asteli päiväkirjahuoneeseen sisälle jännittyneen oloisena.*

Kuinka moni haluaa kaakaota ? *Huikkasi sohville tehdessään kaakaota alkaen hoilaamaan* Kamelikaravaanari, kamelikaravaanari on kaikkien kaveri.. Kamelikaravaanari, kamelikaravaarani on kaikkien kaveri. tidittitiii !

*Katselee Janen perään* Yksi arvaus - nyt tulee se laatikojuttu. Toivottavasti Jane valitsee oikean laatikon, olisi kamalaa jos tähän tulisi vielä jotain negatiivista päälle. Mutta vaikka hän avaisi vahingossa negatiivisen yllätyslaatikon, älkää syyllistäkö häntä siitä. Ja minä voin ottaa kaakaota, kiitos. *hymyilee*

-Jeanne asteli sisätiloihin, laittaen hanskat takkinsa hihaan ja takin naulakkoon. Kengät riisui nätisti vierivierekkäin muiden kenkien keskelle. Asteli sitten Kevinin viereen, vilkaisten taas poikaan- Sori vielä, että tulin aika..myöhässä.. -Katsahti poikaa lyhyesti, kasvoillaan anteeksipyytävä ilme-

Seelvä. # Kamelikaravaanari, kamelikaravaanari on kaikkien kaveri heei ! # *Kaatoi kaakaota kahteen kuppiin astellen sohville - ojentaen sen toisen kupin Anastacialle hymähtäen* Tässä kaakaonne * Sanoi kuin tarjoilija konsanaan istahtaen vapaalle paikalle sohville hörpäten kaakaostaan*

*Ottaa kupin vastaan* Kiitos, Kevin. *hymyilee, ja vie kupin sitten huulilleen, juoden hiukan lämmintä kaakaota* Tuntuupa hyvälle. Nyt vain jännitetään, mikä Janea on odottanut päiväkirjahuoneessa.

*Jane tarrasi Päiväkirjahuoneen ovesta sisäpuolelta kiinni, ja laittoi oven kiinni kun saapui Oleskeluhuoneen puolelle. Janella oli todella neutraali ilme kasvoillaan, asteli nyt kaikkien keskelle oleskeluhuoneen sohvien keskelle, katsoen kaikkia vuorotellen.* Kuuntelisitteko kaikki hetken minua, vai onko teillä jonkinlaisia kiireitä?

Eikä siinä mitään Jeanne, vahinkoja sattuu. *Sanoi vilkaisten lyhyesti Jeanneen hörppien tasa-ajoin kaakaostaan * Jeanne, en ole varma olenko kysynyt sinulta tätä, mutta mitä teet työksesi ? * Katsahti sitten Jeanneen pitemmäksi aikaa odottaen vastausta uteliaana*

*Vilkaisee Janea* Ei meillä ole kiireitä. Onko jotain vakavaa sattunut? *kysyy hiukan täristen, ja varautuen pahimpaan*
# Toivottavasti ei ole käynyt niin, että Jane olisi avannut vahingossa negatiivisen laatikon... Se olisi kamalaa. #

Kuuntelen toki. *Nyökkäsi Janelle parantaen asentoansa sohvalla katseensa kiinnittäen Janeen odottaen asiaa mitä hän olisi kertomassa asukas posselle *

Noo, kerron silti vaikkette ehkä kuuntele minua.. Eli, kun menin Päiväkirjahuoneeseen minulla oli vastassa 3 laatikkoa, kuten ehkä arvasitte. Mutta, tiedättekö mitä? Minä valitsin sieltä POSITIIVISEN laatikon ja.. sieltä paljastui sellainen asia että.. Meillä on torstaina läksiäisbileet Stacian kunniaksi, ja sinne jokainen saa valita yhden kappaleen soitettavaksi! Ne ilmoitetaan myöhemmin päiväkirjahuoneessa! *Jane hyppi nyt innoissaan ympyrää paikallaan, ja odottaen innoissaan muiden reaktioita tapahtuneesta.*

*Stacia hypähtää ylös, ja syöksyy halaamaan Janea* Ihanaa, Jane, kiitos oikeasti tosi paljon! *tyttö oikein hehkuu innosta* Ihanaa että saamme vielä yhdet juhlat, ennenkuin joudun jättämään tämän talon taakseni. Tämä on kaikki sinun ansiotasi, ihanaa että avasit oikean laatikon. Pelottaa ajatellakkin, mitä negatiivisesta olisi tullut.