Oleskelutila

Mahtavaa, kaikki ovat siis mukana.. *Jane nyt nappasi kiinni pullosta ja pyöräytti sitä, niin että se osuisi jonkun kohdalle - osui Janeen. Jane pyöräytti silmiään ja pyöräytti pulloa uudestaan - osui Simeoniin* Totuus vai Tehtävä? *Katsoi Simeonia virne naamallaan*

Ehdottomasti tehtävä! *Simeon tiedoitti naurahtaessaan, poika vei pullon suun taas omalle suulleen ja kulautti tällä kertaa tuhdimman annoksen juomaa kurkkuunsa. Totuuksien lateleminen vaikutti tästä tavattoman tylsältä, ja muutenkin PP piti aloittaa vauhdikkaasti mitään sen kummempia pähkäilemättä.*

# Ja tehtävän antohan on niin kovin vaikeaa arvata# -Automaattisesti Cornelian katse kävi Alexissa-

Hmmm.. Olen todella huono keksimään näitä tehtäviä! Apua, hmmm.. Otetaanko me nyt sillä tavalla, että muut saa myös ehdottaa tehtäviä tai totuuksia vai pitääkö sen tietyn ihmisen keksiä? *Jane kallisti pienesti päätänsä hymyillen toisille, ja otti myös nyt itse pienen kulauksen pullostaan. Samalla mietti Simeonille juuri sopivaa tehtävää, myös sellainen mistä Simeon ehkä nauttisi.* Noh, noh.. Suutele 10 sekuntia valitsemaasi naishenkilöä täällä, ja kieli mukaan! *Janella oli nyt pieni virne naamallaan, sillä tiesi ettei Alex tykkäisi tämän tyyppisestä tehtävästä ollenkaan*

# Ohho Jane ei olekaan niin ennalta-arvattava henkilö# -Cornelia hymähti melkeinpä tyytyväisenä että oli ollut tehtävän suhteen väärässä. Cornelia nappasi yhden sohvatyynyistä ja otti sen syliinsä-

*Oli juuri saanut aukaistua tuliviskipullonsa ja epäonnekseen juonut siitä. Nyt Alex vetäisi viskiä vahingossa henkitorveensa ja köhi kuuluvasti samalla hakaten kädellään lattiaa pienoisessa paniikissa. Alex köhi tovin kunnes otti kaksin käsin tukea maasta ja nojautui käsiinsä. Pää riippuen olkien välissä onnettomaa *

# Luulin että kuolisin.

Oletko kunnossa? -Cornelia vilkaisi Alexiin tyynynsä suojista. Ilta oli jo alkanut tehdä voitavansa ja Corneliaa väsytti aivan hirmuisesti. Silmät lupsahdellen tämä oli kuitenkin päättänyt valvoa vaikka sitten väkisin-

Kelpaako henkilöksi pelkästään feminiininen mieshenkilö, vai pitääkö sen olla ihan naispuolinen? *Poika kysäisi siristäessään silmiään, katse poukkoili Corneliasta muihin naisiin, joidenka valikoima vaikutti kovin vähäiseltä. Simeon tiesi varsin hyvin ettei oma ehdotus kävisi, joten pahoittelevan ilmeen luotuaan Alexille poika vetäytyi sohvalta ylös, ja suunnisti Janen eteen kumartuen toista kohden. Motiivina tälle valinnalle toimi aavistus siitä, ettei Jane välttämättä ottaisi itseensä, kuten esimerkiksi Cornelia joka alusta alkaen nähdessään Alexin ja Simeonin välisen toiminnan vaikutti vastentahtoiselta katseltavalta. Joka tapauksessa Simeon tyrkkäsi naamansa aivan lähellä Janen kasvoja, ja aloitti huolettoman pehmeän suudelman lähes kymmenen sekunnin ajaksi - kerta tarkalleen ei laskettu, poika vetäytyi jo irti kahdeksannen sekunnin aikana.*

Pahoitteluni, join juuri tuliviskiä joten en vastaa mausta.. *Naurahtaen Simeon mateli takaisin sohvalle Alexin viereen painautuen.*

*Kun Alex alkoi köhiä, Simeon automaattisesti nojautui kauemmas ja katseli toista vakavoituneena.* Kaikki kunnossa?

# Ei sovi aliarvioida tyynyn voimaa# -Hajamielisesti taputti sylissään olevaa tyynyä-

*Jane oli vastannut nopeasti Simeonin suudelmaan, niin nopeasti kuin se oli alkanut ja loppunutkin niin irrottautui siitä* Voi että, et tietenkään saa anteeksi. Ja, olin sitä paitsi itsekin juonut hieman tuliviskiä. *Jane naurahti huvittuneena ja nyt nyökkäsi pulloa kohti* Simeon, sinun vuorosi pyörittää pulloa niin ehkä tämä peli etenisi hieman eteenpäin!

Olen kunnossa...
* sanoi käheällä äänellä ja pyyhkäisi vetistäviä silmiään hihaansa. Naurahtaa turhautuneena itselleen ja kohottaa katseensa vihdoin muihin. Ristii jalkansa naisellisesti samalla kun luo jonkinlaisen hymyn Simeonille todisteeksi kunnossa olemisestaan. Sipaisee vielä hiuksiaan taasen paremmin ja laskee kätensä syliinsä ristiin *

* Diana oli seurannut sivusta muiden juttuja kun he olivat pelanneet totuutta ja tehtävää. Dianan ei tehnyt mieli enää mitään - hän oli syönyt leivoksiakin paljon ja tuliviskiä tytön ei tehnyt mieli. Täysin ruokahaluton. *

*Simeon nyökkäsi ja kumartui pyöräyttämään pulloa, joka pyörimisensä päätteeksi vaikutti ensin osoittavan Janea, mutta liikkuikin vielä usean kymmenen sentin verran näyttämään Cornelian suuntaa. Simeon loi ohella Alexille hivenen säälivän ilmeen äskeisestä johtuen, mutta keskittyi perin pikaisesti Corneliaan.* No niin, totuus vaiko tehtävä?

Totuus varmaankin. Minua ei huvita oikein nuoleskella paikalla olevia -Cornelia irvisti jotenkin kettumaisesti-

Noo.. Siinä tapauksessa.. *Simeon puraisi alahuultaan miettiessään jotain sopivaa, ajatuksiaan vauhdittamaan kulautti tuliviskiä kitaansa. Pian pojalla välähti, jonka huomasi myös olemuksesta uhkuvasta voitonriemusta usean hiljaisen sekunnin tuotoksena.* Kärsitkö suhdekammoisuudesta, tai vielä enemmän pelkotilasta suudelmia kohtaan? *Poika virnisti jonka pystyi tulkitsemaan ivalliseksi, mutta myös humoristiseksi riippuen täysin henkilön näkökulmasta tilanteeseen.*

*Jane virnisti Simeonille, sillä tämä todella piti tuosta kysymyksestä. Jane otti jälleen hörpyn tuliviskistään, ja katsoi nyt Corneliaa ja odotteli malttamattomana vastausta* Hmmh.. tämä oli kyllä hyvä kysymys! *Katsoi Corneliaa myös ehkä hieman ivallinen virne naamallaan* Vastaa vain, ne jäävät tänne neljän seinän sisään, ja ehkä muuallekin.

-Jäätävän katseen Cornelia loi Simeoniin ja vähänkin herkkänahkaisemman se katse saisi luultavasti varpailleen. Nopeasti palautti kuitenkin kasvonsa peruslukemille ja hieman hermostuneenakin, tuskin huomattavasti kuitenkaan, nypläsi tyynyn reunaa sormillaan- Ensinnäkin, minulla ei ole suhdekammoa. Se olisi väärä sana kuvaamaan tätä asiaa. Minut on luotu suorastaan olemaan ilman... kaiken maailman turhia hömpötyksiä. Ja toiseen kysymykseen... ei minulla taida olla suudelmakammoa. Tyytyväinen?

Ihan kohtuullinen vastaus, olen suhteellisen tyytyväinen. *Naurahti kuin asia ei olisi ollut isompikaan juttu, vaan nojautui sohvan selkänojaan ja otti jälleen rennomman asennon viedessään jalkansa jätkämäisesti haralleen. Pulloa kohden nyökkäsi, tällä eleellä kehoitti Corneliaa pyöräyttämään ja jatkamaan peliä.*

Anteeksi, mutta minua väsyttää. Taidan painua maate. Suurimmat pahoitteluni. Öitä kaikille!

* Pahtoitteli häipymistään, ja asteli makuuhuoneeseen. *

-Cornelia pyöräytti pulloa varmoin elein. Kuin hidastettuna pullo pyöri... ja pyöri... ja pyöri.. kunnes se hidasti vauhtiaan, hitaasti. Sitten sen korkkipuoli osoitti Alexia-

Oh, Minä! *totesi innostuneena hymyillen. Hieraisi käsiään yhteen ennenkuin katsahti kaikkiin paikallaolijoihin. Mutristi sitten pienesti huuliaan ja tokaisi kovaan ääneen ottavansa Tehtävän. Alex oli luonteeltaan yllytyshullu, ja tekisi miltein mitä vain käskettäisiin. Joskin ei ihan kaikkea *

Näytät olevasi innoissasi -Cornelia hymyili, miettien samalla mitä keksisi Alexin päänmenoksi- Olen hirveän huono keksimään jännittäviä tehtäviä. Mutta, voisit antaa vaikka Simeonille jalkahieronnan, hänhän siitä kovin paljon varmaan pitäisikin. Saanen kuitenkin huomauttaa, ettei toimituksen ole tarkoitus jatkua mitenkään muuten tai kestää 6 minuuttia kauempaa. -Tämän sanottuaan Cornelia meni takaisin pieneen kasaan tyynynsä kanssa-

Oh, Okei.
* Sanoi leveästi virnistäen lipui sitten sohvalta lattialle, Simeonin jalkoihin. Otti hellästi simeonin toisen jalan käteensä ja kääri tuon housun puntin ylös. Varoi koskemasta tuon jalkaan ennenkuin oli hivuttanut myös sukan pois.
Alexin toinen pehmeistä käsistä hieroi ensin hellästi Simeonin pohjetta samalla kun toinen hieroi jalkapöytää pyörivin liikkein.
Naurahti hiljaisesti itsekseen saadessaan melko rivon idean, jättää kuitenkin sen toteuttamatta, tällä kertaa.
Toistaa käsittelyn myös pojan toiselle jalalle ja kun saa toimituksensa loppumaan virnistää leveästi Simeonille. Konttasi sitten kohti pulloa, jota pyöräytti pienoisesti. Pullon pyöriessä seitsemän kierrosta, se pysähtyi Janen kohdalle. *
Totuus vai tehtävä?

Hmm.. Otan tehtävän! *Tyttö virnisti Alexille päin, sillä tiesi että nyt ei tulisi hyvää jälkeä* Tuskin maltan odottaa, mitä keksitkään minun pääni menoksi. Täytyy vain panikoida. *Tyttö huokaisi syvään, kunnes otti jälleen ison hörpyn tuliviskistään ja nielaisi kuuluvasti. Käänsi katseensa nyt pulloon, ja katsoi sitä mietteliäänä*

*Hieraisi kulmiaan kohottaen käsiään yhteen ja päästi leikkimielisen pahisnaurun kurkustaan, olihan pahis. Naurahtaa sitten oikeasti itselleen ennenkuin alkaa pohtia neitokaiselle tehtävää päänmenoksi. Ei mennyt kauaakaan kun Alexin silmät kirkastuivat ideasta ja tämä sanoi: *

Niin kauan kuin peli jatkuu, et saa juoda tuliviskiä!