Oleskelutila

Totta kai, totta kai! Joka-maun-rakeet olisivat hyvä vaihtoehto siihen pinnalle koristeeksi! *Iski silmäänsä virnuillen, ja huokaisi syvään onnellisuuttaan.* Oikeastaan, voisimme tehdä kolme kappaletta, niin ei mene yhdessä illassa se yksi kakku vai miten? Minä kyllä jaksan tehdä niitä vaikka kuinka kauan, mutta sehän nyt riippuu sinusta kuinka paljon jaksatkaan! *Tyttö iski silmäänsä Alicelle virnuillen, ja otti jälleen syliinsä tyynyn sitä alkaen näpläämään reunoilta. Kunnes havahtui Kevinin puheliaisuuteen.*
Joo, totta kai, jos vain osaat leipoa! *Iski silmäänsä pojalle todella ivailevaan sävyyn, mutta ei antanut sen näkyä päälle päin ollenkaan.* Ja, en tee tällä hetkellä mitään.. Mietin vain mitä haluaisin tehdä, olenhan vasta 18-vuotias! Mutta, enköhän minä keksi pian mitä haluan elämältäni. Aurorikoulutus ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa.. Mutta, Tylypahkaan olisi todella kiva päästä opettamaan jotain, kuten ennustusta.

Ennustusta ? Osaatko sinä ennustaakkin ? Ja tottakai osaan leipoa ! Paitsi kerran sain kakun kattoon, mutta ehkä tällä kertaa en. *Virnisti kaksikolle* Minä voin auttaa siinä missä tarvitsette apua. *Naurahti taasen*

Osaan ennustusta todella hyvin! Omasta mielestäni.. Mutta en mielellään ennusta muille, ennen kuin oikeasti osaan. Sillä tuo saattaa olla silkkaa luuloakin että osaan. Ainakin kun Tylypahkaa kävin, niin osasin ennustaa oikein hyvin ja professori Krimm oli minusta ylpeä. *Kallisti päätänsä jälleen söpösti oikealle - ja hymyillen pirteää hymyään joka kyllä valloittaa jokaisen. Janen silmät myös kiiluivat, sillä Jane oli ehkä nyt onnellisin koko päivänä.*

# Mitä tuo silmänisku nyt minulle oli tarkoittavinaan, Jane? #

* Pohti sitä hetken, muttei antanut ihmetyksen näkyä ilmeistään, tai käytöksestään, vain virnisti Janelle, kääntyen sitten Kevinin puoleen. *

Minullekkin käy se, jos haluat auttaa leipomisessa.

* Kääntyi sitten hymyillen Janen puoleen. *

Ja jokamaunrakeet käyvät hyvin, ja kolmen kakun leipominenkaan tuskin on ongelma eikä mikään. Ja tuo ennustus-juttu kuulostaa jännittävältä. Muistan ennustuksen oppitunnit kouluajalta. Se oli aika mukavaa.

Kai voit ennustaa minulle joskus ? * Hymähti Janelle * Tylypahkassa oli kyllä aivan mahtavat professorit. Siitä ei voi tinkiä mitenkään vai mitä olette mieltä tästä ? Omamielipiteeni ainakin tästä on tuo. Huispauspelitkin olivat mukavia katsella, kun toiset kannustivat omia tupalaisiansa täysillä !

Ja mukavaa, kun voin auttaa. *Hymyn vei sitten kasvoillensa, joka pysyi pitkänkin aikaa odottaen vastausta Janelta toiveikkaana *

Hmh.. No koska aloitetaan, huomisen puolella vai tänään jo ?

No, voin ehkä joskus yrittää.. Mutta en lupaa mitään että tulisi satavarmoja vastauksia.. Mutta kävitkö sinäkin Tylypahkaa? *Kallisti jälleen päätänsä pojalle* Kas, kun emme sitten tutustunetkaan ollenkaan sen puolella.. No, oppilaitakin on paljon joten ei voi kaikkia tuntea. Mutta, Krimm oli ehdottomasti paras, omasta mielestäni.. Onhan hän minun parhaan lapsuudenystäväni Lilianin isä, niin olen tuntenut hänet ihan vaippaiästä asti. *Hymähti pienesti, kunnes jälleen hieman alkoi näpräämään tyynyn reunuksia hermostuneen oloisena.*

Itsekin kävin Tylypahkaa, ja voin todeta samaa, kuin Jane. Professori Krimm oli todella hyvä ennustuksessa. Ja Jane, sinä sitten ennustat samalla minulle, kun ennustat Kevinille, eikö niin? Ei haittaa, vaikket osaisikaan kunnolla. Sitä olisi kiva kuunnella, mitä tulevaisuudessa voisi tapauhtua.

* Virnisti vaatimuksen jälkeen. *

- Tirskahti itsekseen katsahtaessaan ilmoitustaulua uteliaana. Vilkaisee sitten vieressään istuvaa Simeonia leveästi hymyillen. Pojan punaruskeat silmät suorastaan säihkyivät iloa ja innostusta kyseisestä viikkotehtävästä. Kellahtaa sitten kumolleen sohvalla niin, että tämän pää on Simeonin sylissä ja katsoi poikaa merkitsevästi, että tuon pitäisi paijata. Alexilla oli kerrankin oiva tekosyy, mitä ei edes tarvinnut, toisen läheisyyteen -

Kävin tottakai Tylypahkaa ! En olisi suostunut muuhun kouluun ikipäivänä muutakuin pakotuksen alaisena, mutta sitä onneksi ei käynyt. *Naurahti* Ja Krimm oli yksi suosikeistani myös. Myös Nyrwick. Mutta minulla ei ollut suosikki suosikki professoria.. Missä tuvassa olit ? *Uteliaana kysyi Janelta katsettaansakkaan liikauttamatta hänestä*

Alice, hyvä on jos joskus ennustan.. *Pudisteli päätänsä hymyillen molemmille vuorotellen.* Voi teitä, ei olisi pitänyt varmaan mainita koko asiasta koska nyt te vaaditte sitä joka päivä ja jossain vaiheessa minä räjähdän ja tahdon lähteä pois talosta. Ja, se ei ole hyvä juttu! Mutta siis.. ömm.. olin Krugerin alaisuudessa eli Luihuisessa. Olin hyvin tyytyväinen siihen tupaan, vaikka välillä tuntui siltä että tahdon pois sieltä. *Nosti kulmiaan nyt hieman hämmennyksestä.* Entäs sinä Kevin? Ja, miksi edes kysyt tuollaista?
*Jane nyt käänsi katseensa tirskuvaan Alexiin, ja hymyili tuolle pirteästi* Taisit pitää tehtävästäsi, Alex? Vai, mistä moinen tirskuminen johtuu?

*Simeon oli Alexin tuotua aamupalan mussuttanut leivän viimeistä murusta myöten ja litkinyt kahviakin säästelemättä. Poika kun kohtelias näissä tilanteissa osasi olla, kiitos raikui ilmassa ja Simeon pyyhki ylimääräisiä jämiä suupieliltään hihaansa, hyvä jos niitä edes oli. Ennen häätöshowta poika oli ehtinyt käydä kunnostautumassa suihkun puolella, ja vaihtamassa ylleensä väljempää vaatetusta. Tähän kategoriaan lukeutuivat mustat college-housut sekä harmaa rennompi huppari. Simeon näytti suhteellisen ankealta vaatetuksessaan, mutta pojan hymy kasvoille pyyhki loputkin moisesta vaikutteesta.

Palattuaan sohvalle lojumaan Alex kellautti itsensä kumoon ja pisti päänsä nojaamaan tämän syliin, varautumatta tälläiseen Simeon kallisti hiukan päätään kunnes ymmärsi yskän. Poika virnisti ja siveli toisen hiuksia kasvoilta syrjään, jatkaen Alexin hemmottelua silittämällä.*

Olen vain utelias kuten aina. Ja olin itsekkin Luihuisessa.. Miksen sitten tuntenut sinua..? Ja tuskin sinä räjähdät, kun lähdet ? En ainakaan minä sitä usko. *Naurahti vieden katseensa Alexiin hieman pääkallellaan* Sinäkö olet Alex ?

* Haukotus karkasi naisen suusta, joten sen peitti kädellään. Ei ollut huomannut, kuinka väsynyt oli, joten päätti lähteä unten maille. *

Minua väsyttää, joten taidan mennä nukkumaan, öitää.

* Nousi sohvalta, hörppäsi pikarista kurpitsamehun loppuun, ja asteli sitten makuuhuone kakkoseen, kadoten sinne. *

* vilkaisi ruskeilla silmillään uuteen asukkiin ja nyökkäsi suloisesti hymyillen. Toisen kätensä laski mahalleen kun taas toisen vei kutittelemaan Simeonin kylkiä samalla kun tämä tutkaili uutta miestä laskelmoivalla katseellaan, ihan kuin tekisi jotain ruutiini tarkastusta*

Olet se uusi... Sanoitko että olet... Kevin?
*kysyi ja väläytti yhden sulattavimmista hymyilstään miehelle, edelleen kutitellen Simeonin kylkiä hellästi *

*Nyökkäsi Alex nimiselle pojalle * Joo, minähän se olen. Mm.. Kukas sinä olet ? *katsahti Simeoniin jonka nimeä ei vielä ole kuullut missään yhteydessä * Ja niin.. Olen Kevin kuten olette varmasti huomanneet jo.

Jaa-a, en tiedä sitä Kevin. En sitten alkuunkaan.. *Kohautti olkiaan tuolle hieman tylsällä äänensävyllä, ja nyt laski tyynyn sylistään takaisin sohvalle. Jane nousi ylös ja nosti käsiään ylös - venyteelläkseen hieman.* Minä taidan myös painua nukkumaan, hyvää yötä jätkät! *Hymyili noille pirteää ja valloittavaa hymyään, ja asteli makuuhuone ykkösen puolelle.*

*Poika kiemurteli hetken aloillaan kosketusherkkyyteen reagoiden, viimein siirsi Alexin käden toisaalle saadakseen puheensa kulkemaan ilman naurahduksia. Simeon siristi silmiään suoden Kevinille ystävällismielisen hymyn, jolle myös päätäänsä nyökkäsi itsensä esittelyn aikana.* Ai kas, terve vain. Olen Simeon.

*Alexin hiusten sivelemisen lopetti hetkellisesti kuljettaessa sormensa ärsyttävän hitaasti pojan kaulalle, Simeon kutitti toista tahallaan hivelemällä kaulaa leuan alta. Katsekin tässä vaiheessa oli lipunut Alexiin, jota hiplaili myös kyljestä vapaalla kädellään.*

* Diana oli koko päivän ollut makuuhuoneessa laiskottelemassa. Hän asteli nyt paikalle päällään mustavalkoraidallinen toppi ja farkut. Diana meni katsomaan ilmoitustaulua ja lähes irvisti nähdessään viikon tehtävän. Diana ei tosiaankaan pitänyt ''Amor'' -tyylisistä tehtävistä. Diana oli siis todella huono tässä hommassa, mutta hän muistutteli samalla itselleen, ettei se niin paha ollut. Diana asteli sohvalle ja huomatessaan Kevinin(?) Diana melkein nyrpisti nenäänsä, mutta hillitsi itsensä. *

# Alice ja Jane varmasti ottavat hänet kynsiinsä ennen minua, kuten yleensä. #

*Kevin katsahti tulijaan - Dianaan hieman kohottaen toista silmäkulmaansa* Olen Kevin, sinun nimesi ? *Ystävällisesti hymähti ja kysäisi naikkoselta uteliaana kuten kaikilta muiltakin oli tehnyt*

* Oli kääntänyt katseensa Simeoniin, joka häiritsevästi siveli tämän kaulaa. Yritti liikahtaa hiukan sivuun ja tarttui toisella kädellään tuon käteen, joka oli eksynyt myös tämän kyljelle. Nyt siis kumpikaan ei kiusannut toistensa kylkiä. Mutristaa huuliaan pojalle muka surkeana ja mutristeli niitä hetken merkiksi että haluaisi pusun *

* Diana katsahti nyt Keviniin, ja yritti hymyillä jotenkuten ettei antaisi möksmöks-vaikutelmaa. Diana kallisti päätään hieman ja antoi jäänsinisten silmiensä kulkeutua katsomaan Kevinin silmiä. Diana suunnitteli hakevansa tämän jälkeen ruokaa, sillä hän oli hirveän nälkäinen. Diana ei ollut syönyt juuri mitään, mutta päätti sivuuttaa nälän ainakin täksi hetkeksi ja keskittyä uuteen miesasukkaaseen, Keviniin. *

Heei. Minua kutsutaan Dianaksi. * Diana päätti esitellä itsensä hieman hassusti, ja hän jo katuikin hassua esittäytymistään. Diana lähes läpsäytti oikean kätensä otsallensa, mutta hillitsi itsensä, ettei tekisi itsestään enemmän outoa Kevinin silmissä. *

*Hymähdys* Hieno nimi sinulla. Ja hauska tutustua sinuunkin myös. Mitä teet työksesi ? *Uteliaan katseensa väläytti tytölle mikä oli ilmennyt jo monta kertaa muillekkin * Itse olen hakulistalla aurorikoulutukseen.

Hihihi. *Poika hihitteli kimeästi muokaten ääntään tyttömäiseksi, kumartuen sitten Alexin puoleen aina sen verran mitä tila antoi myöten. Pojan kanssa yhteen puristetut kätensä levitti sivuilleen, ja pienen muiskauksen soi toisen huulille. Härnätäkseen Simeon jätti muutaman millin väliä Alexin ja omien huuliensa väliin, kunnes nojautui kokonaan suutelemaan poikaa. Jottei näiden välisestä leikittelevän romanttisesta hetkestä olisi tullut liian siirappinen muiden läsnäolijoiden mielestä, Simeon päätti heilutella käsiään kuin räpiköivä linnunpoikanen tilanteen rikkomiseksi.*

*Vastaa Simeonin suukotuksiin ilomielin ja leikkisästi kutittelee kielellään tuon alahuulta. Kiersi vangitsevasti toisen kätensä Simeonin niskan taakse, syventäen suudelmaa. Silloin tällöin näykkäisi Simppaa huulesta samalla kun hipsutteli tuon niskaa.
Jonkin ajankuluttua irtautuu suudelmasta henkeään haukkoen ja virnistää simpalle leveästi. Laskee kätensä pois pojan niskalta, takaisin vatsalleen -