Sviitti - Ropetukset

Sviitin ropetukset tänne.

*Jonas saapuu sviittiin Jane kainalossaan, istahtaen sängylle, ja kaataen tuliviskiä kahteen lasiin. Ojentaa toisen Janelle* Olet todella ainutlaatuinen persoona.

*Jane otti lasin käteensä, katsellen Jonasia hieman hämmentyneenä* Millä tavalla ainutlaatuinen? Jos Jonas Carrylta saa sellaista kysyä. *Ottaen samalla pienen siemauksen lasistaan, katse edelleen Jonasissa*

*Virnistää* Tietysti tuollainen kaunotar saa. Olet kaunis, positiivinen, pirteä... Kaltaistasi ihmistä tapaa harvoin.

Voi kiitos, Jonas. *Hymyili Jonasille aurinkoista hymyään* Ei sitä joka päivä pääse kahdestaan viettämään aikaa huippuhuispaajan kanssa. Olet ollut minun idolini aina! Ja, tämä tuntuu unelta kun olen nyt täällä sinun kanssasi! *Tyttö nyt kohotti lasinsa hieman ilmaan* Huispaukselle ja sinulle!

*Kohottaa lasiaan* Ja sinulle. *Painaa huulensa hitaasti tytön huulia vasten, antaen tuolle pienen suudelman* Harmi, että meillä on vain aamuun asti aikaa.

Mutta, talon ulkopuolella voi tapahtua ihan mitä vain! *Tyttö nyt uudestaan painaen huulensa pojan huulille, sulkien samalla silmänsä - nauttien suudelmasta täysin*

Aivan... *virnistää* Ihan mitä tahansa, meille kahdelle. Ja jaksan odottaa sinua vaikka kauden loppuun asti. *Suutelee sitten tyttöä takaisin, laskien viinilasin kädestään* Täällä olo on mahtavaa sinun vuoksesi.

Voii Jonas, tuletko oikein minua vastaan silloin? *Jane hymyili jällein aurinkoista hymyään Jonasille* Täällä olo parani heti, kun astelit ovesta sisään! En silloin vielä uskaltanut tulla luoksesi, tai.. olin niin.. paniikissa tai jotain! Mutta, nyt olo on ihan erilainen. Sinun kanssasi on niin mahtavaa, mutta mitenhän voin päästää sinusta irti huomenna aamulla? En varmaan mitenkään, en päästä sinua menemään! *Naurahti heleästi, pieni puna nousi tytön kasvoille ja laski myös ajatuksissaan lasinsa pöydälle*

Tottakai tulen sinua vastaan, en voisi koskaan jättää tulematta *kuiskaa, sivellen samalla hellästi tytön hiuksia* Ja minullakin olisi täällä ollut aika tylsää ilman sinua, pelkkää opetusta. Näin heti kauneutesi, silloin toisessa viikkotehtävässäkin, siinä aatelismaalaisjutussa pärjäsit loistavasti. Mutta se mahtoi olla rankkaa.

*Jane virnisti pienesti Jonasille* Se oli rankkaa, mutta halusin ainakin viikkotehtävän onnistuvan! Ja, mutta voit vain kuvitella kuinka mahtavaa oli päästä pois sieltä helvetistä! Alex, Ted, Seemus seurana.. Ei kiitos! Se oli niin.. turhauttavaa hommaa! Mutta, olen niin onnellinen etten joutunut nimetyksi viime viikolla ja jos olisin.. en olisi koskaan tavannut sinua ja sinun ihanaa komeuttasi. *Tyttö laittoi makoilemaan taaksepäin, sängylle. Katsellen Jonasta kuin viimeistä päivää* En halua, että lähdet huomenna! Onko sinun ihan pakko?

*Virnistää, silittäen tytön hiuksia, ja koskettaen huulillaan tuon korvaa* Niin... Ja olitkin paras sen suorittajista. Minun pitää valitettavasti poistua huomenna, kun en vakituinenkaan asukas ole *naurahtaa*

Mutta voisit olla! *Tyttö hymyili pienesti Jonasille, kunnes nousi jälleen istumaan Jonaksen vierelle. Kääntyen täysin Jonasiin päin - risti-istuntaan* No, kerro Jonas. Miksi juuri huispaus? Miksei vaikka aurori? Kerro vähän itsestäsi, haluan kuulla sen vain sinulta enkä lukea esimerkiksi MeNoidat - lehdestä, joka on yleensä täyttä paskaa. Mutta, kerro. *Tyttö hymyili rauhalliseen sävyyn Jonasille, laskien oikean kätensä Jonaksen olkapäälle*

*Virnistää, ottaen sitten paremman asennon* No, vanhempani olivat molemmat kilpahuispaajia ja jo vauvana olin mukana kentillä. Varmaan se sitten iskostui sisimpääni. *Silittelee samalla Janen hiuksia* Aurorin urahan on myös jännittävää, mutta pidän enemmän huispauspelin tuottamasta jännityksestä.

Mutta mikä sai sinut tulemaan tänne taloon?

Vai että vaippaiästä asti sinut on jo kiikutettu sinne? Voi että tietäisinpä itsekin mitä oikeasti haluan elämältäni.. Ja Beatricin tyttären tänne tuo tylsä elämäntilanne sekä seikkailunhalu! Halusin kokea jotain mahtavaa, sekä saada ehkä jopa uusia ihmisiä elämääni ja se on ainakin jo toteutunut. *Kallisti päätänsä söpösti oikealle, katsellen Jonasia suoraan silmiin*

*Katsoo Janea takaisin silmiin* Niin... Minustakin mahtavinta täällä talossa ovat ihmiset, varsinkin sinä. Ja varmasti sinulle jossain vaiheessa tulee mieleen se, miksi haluat. Millainen perhe sinulla on?

No, minulla ei ole enää varsinaista perhettä.. Äitini ja isäni kuolivat 8 vuotta sitten - kuolonsyöjien toimesta.. Mutta nykyään asustelen jästien keskellä Lontoossa, mutta he eivät onneksi tiedä että olen noita. Ja, setäni.. no hän on alkoholisti, serkkuni on minulle todella läheinen.. Joten serkku on ainoa perheenjäseneni tällä hetkellä mutta en ole saanut perheellistä läheisyyttä pitkään aikaan. *Katsoi hieman surullinen ilme kasvoillaan* Lehdet kertovat kaikkea typerää perheestäsi, joten kerro miten asiat oikeasti ovat. *Katsoi tuota nyt aivan neutraali ilme kasvoillaan*

*Nyökkää, kyselemättä enempää tuon perheestä, koska haluaa olla hienovarainen* Noh, minulla on vanhemmat, eri huispausjoukkueissa kuin itse olen, ja sitten tietysti sisko, Juliet. Hän on töissä Viistokujalla.

*Nyökkäsi pienesti hymyillen* Juliet on varmasti kaunis, jos on saanut yhtä hyvät geenit kuin sinäkin! Itse haluaisin muuttaa itsessäni niin paljon asioita, kuten.. tätä naamaa voisi muuttaa ehkä hieman kauniimmaksi ja sitten.. ehkä hiuksien pituutta voisi lisätä! No ei, nyt ei puhuta siitä! Vaan haluan puhua meistä, jos se on sinulle ok. *Hymyili hurmaavaa hymyään Jonasille*

Naamasi on jo täydellinen, mutta puhutaan toki meistä. *virnistää* Haluan nauttia tästä illasta täysin siemauksin, huomenna aamulla lähden jo kello 11:00, siinä paikkeilla. Mutta jos heräämme aikaisin, ehdimme jatkaa myös silloin.

*Jane nyökkäili monia kertoja ymmärtäväiseen sävyyn, kunnes nappasi lasin jälleen pöydältä ja kohottaen sitä hieman jälleen* Haluan sanoa sinulle pari asiaa.. Ensinnäkin, kiitoksia todella paljon että halusit tulla tänne opettamaan, ja minun pienestä toiveesta tulikin näin suuri juttu! Toiseksi, haluaisin jakaa kanssasi koko loppuelämäni sillä olet tällä hetkellä komein, ihanin, huomaavaisin sekä persoonallisin mies jonka olen tavannut! Kiitos paljon! *Tyttö hymyili jälleen pirteästi, niin että silmät jälleen kiiluivat kirkkaina kun oli niin onnellinen*

*Hymyilee komeasti, painaen huulensa tytön huulia vasten, näykäten hieman tuon alahuulta* Samoin, kulta.

// joudun menee nyt :/ tuun mahdollisesti viel illemal takasin. mut ainakin huomenna aamulla XD

*Vastaten suudelmaan, ja suudellen poikaa oikein pitkään huulille eikä halunnut millään päästää irti suudelmasta*

*Vastaa suudelmaan pehmeästi*

*Viimein irrottautuen suudelmasta, avaten silmänsä* Jonas Carry, onko tämä unta vai totta? *Nyt Jane jälleen nojaten taaksepäin ja makoili sängyllä, katse edelleen Jonasissa* Tämä on vain.. niin uskomatonta että suutelen huispaajan kanssa!