Oleskelutila

Mutta, miten teidän loppuilta meni? Diana? Alice? *Katsoi noita molempia vuorotellen, mielenkiintoinen ilme kasvoillaan*

Ahaa, ja toki haluan kuulla. Loppuilta sujui mukavasti. Kumpikin voitimme koskemattomuuden ensi viikolle, ja juhlat, johon minun pitäisi valita kolme biisiä. Ja sitten vielä kumpikin pääsemme yhdeksi yöksi sviittiin, johon saamme valita jonkun henkilön, mutten tiedä ketä.

* Kertoi naiselle, mutta ei kertonut sitä, mistä kiellettiin kertomasta. *

* Diana lähti vastaamatta astelemaan kohti keittiötä. Diana halusi päästä Janesta nopeasti eroon, eikä vaivautunut edes vastaamaan Janelle. Hän kaatoi mehua pikariin etsittyä sen jostain kaapista ja jäi juomaan mehua keittiöön, koska ei halunnut lähellekään Janea. *

*Jane nyökkäili sekä hymyili Alicelle* No saitte kyllä hyvät palkinnot myös, onneksi olkoon! Saitte varmaan jopa paremman kuin minä! *Iski silmäänsä virne naamallaan*

* hörppi kuumaa teetä posket yhä punoittaen keittiön pöydässä, katsellet tyyppejä jotka vaihtoivat kiinnostavia lauseita keskenään. *

- Niin, mitä silloin eilen tapahtui?

* ryki kurkkuansa ennen lausetta *

Emily, oli se huispausopetustuokio, ja sitten Christine ilmoitti minulle ja Dianalle palkontomme, ja Jane meni Jonaksen kanssa sviittiin yöksi.

* Kertoi tiivistetysti. *

* Hiffaili hitaasti tilanteen ja virnisti Janelle *

- Vai niin. Tajuan, siellä siis tapahtui jotakin?

* virnistys lähti nopeasti kasvoilta kun tyttö rupesi aivastelemana vuoronperään *

En tiedä. Mutta näyttäisit olevan edelleen kovassa flunssassa. Voin hakea sinulle peittoni makuuhuoneesta.

* Ehdotti, katsellen naista huolestuneena. *

* suo Alicelle pienen flunssaisen hymyn *

- Jos vain mitenkään viitsisit. Ajattelin nyt olla täällä ihmisten ilmoilla, en haluaisi nukkuakaan.

* hörppäsi teetä puhumisen jälkeen *

* Hymyili naiselle, ja kipitti makuuhuoneeseen. Hetken kuluttua nainen asteli takaisin peitto kädessään, ja laski sen Emilyn jaloille, jonka jälkeen istui naisen vierelle. *

Voin käydä hakemassa myös kupin teetä, tai kahvia, jos haluat. On mukavampi olla talossa terveenä, jos jäät tänne tuomisen jälkeen.

* Sanoi, vilkaisten Janea, ja varmistaen, että hänelläkin olisi kaikki hyvin, vaikka hän kärsikin ikävästä. Sitten käänsi katseen pöydällä oleviin lehtiin, lueskellen otsikoita kansista. *

- Ah, kiitos paljon Alice. Ja ei, en tarvitse enää mitään.

* vilkaisi nyt Janeen joka näytti varmaan hieman surulliselta *

- En ole tutustunut sinuun mitenkään erityisesti, mutta onko jokin hätänä?

* osoitti kysymyksen siis Janelle *

Kaikki on ihan hyvin. Kyllä tämä tästä. *Hymyili iloisena, Emilylle* No, mutta meidän siis täytyy tutustua paremmin!

* kohotti hiukan kulmiansa ja hörppäsi teensä loppuun *

- Köh, näin on. Mistä oletkaan kotoisin?

* käänsi sitten päänsä kohti Janea, ja vetaisi ranteestaan hiusrenksut, vetäisten hiukset nopeasti kiinni *

* Diana palasi keittiöstä istumaan sohvalle, vaikka Jane olikin istumassa siellä. *

# Kyllä tämä tästä.. #

Tämä on Big Brother.

Diana, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

Jästien keskellä; Lontoossa. Olen tietääkseni ainoa siinä ympäristössä, joka on noita/velho. *Jane hymyili ystävälliseen sävyyn Emilylle* Entäs sinä, Emily?

Mutta mutta Alice, joko olet valinnut kenet otat sviittiin seuraksesi? Tai, entä ne laulut joiden tahtiin saamme juhlia illalla? *Tyttö virnisti huvittuneena*

*Ja oli tuossa välissä käynyt ehostamassa itseään; tytöllä oli nyt ihonväriset sukkahousut, punainen pitkähihainen paita, sen päällä musta farkkuliivi sekä polvien yläpuolelle ylettyvä hame, väriltään musta. Tytön hiukset olivat puhtaat, kirkkaina juuri pestyinä olevat kiharat - korkealla nutturalla. Janen kasvot olivat kuin nukella; hieman punaista aivan silmäkulmassa, muu luomi oli musta ja ripsiväriä oli laitettu jälleen. Huulissa oli kevyesti ja hennosti punaista kimaletta.*

Tuskin maltan odottaa iltaa sekä huomista. *Jane kallisti söpösti päätänsä oikealle, yrittäen saada jutteluseuraa*

Olen valinnut jo yhden biisin, mutta tämä on vaikeaa. Ja sviittiseurakin on hankala valita tämän talon miehistä..

* Sanoi, silti hymyillen. *

* Oli nukkunut jonkin aikaa jo toisen sohvan takana, eikä ollut vieläkään herännyt. Ainoa asia mikä paljasti pojan nukkuvan sohvan takana, oli pojan sekaiset hiukset, jotka näkyivät kulman takaa. Alex tuhahteli unissaan kuin pieni kissa, eikä näyttänyt minkäänlaista halua herätä*

*Simeon pomppi kevyin askelein oleskeluhuoneeseen yllään rentojen vetimien sijasta haaleat farkut ja vartalonmyötäinen huppari. Nähdessään tutun pojan vaalean hiuspehkon erottuvan sohvan takaa, tämän kasvoille kaartui virne ja Simeon hyppelehti muiden ohitse lyhyesti tervehtien lähemmäs Alexia. Poika hyppäsi käsivoimin selkänojan ylitse sohvan taakse ja ponnahti Alexin päälle istumaan jalat sivuilla roikkuen, kumartuen tökkäämään hellästi toista poskeen.* Herätyys, et kai vain nuku jo tähän aikaan?
*Viaton ilme nousi kasvoja koristamaan, pienimuotoinen hymykuoppa muodostui suupielen ja posken väliin Simeonin hymyillessä aurinkoisesti.*

*Aukaisee hitaasti silmänsä ja hieraisee niitä nyrkeillään. Katsahtaa sitten päällään istuvaan Simeoniin unisena ja kurtistaa kulmiaan*

Miksi sinun piti herättää minut?

*kysyi maristen ja koitti kääntyä kyljelleen, jolloin Simeon olisi pudonnut lattialle. Tiedä sitten onnistuiko poika siinä vai ei *

Hmm.. Olen valinnut biisit.

* Sanoi viimein, pitkän hiljaisuutensa jälkeen. Nousi siis sohvalta, ja asteli päiväkirjahuoneeseen. *

Kaipaan vain seuraa, yritä minun mielikseni virkistyä.. *Poika mutristi huuliaan loikatessaan tämän päältä taaemmas, Simeon valahti kyykkyyn jaloilleen eikä suostunut pienentämään äänensä volyymia jotta muutkin läsnäolijat varmasti kuulivat. Kuljettaessaan kätensä reisiensä päälle ristiin poika virnisti leveästi ja kellahti kumoon istuskelemaan lattialle. Tämän teki mieli kurkata sohvan takaa muita nähdäkseen toisten reaktiot, mutta päätti hillitä itsensä vielä toistaiseksi.*

* Asteli piakkoin takaisin päiväkirjahuoneesta, istuen sohvalle, ja ristien jalkansa. *

* Ummisti hiukan silmiään, vaikkakin tämän kasvoille nousi pieni väsynyt hymy. Poika käpertyi pienelle kerälle, sillä usein herätessä tämä oli kuolla hypotermiaan.
Alexin sotkuiset hiukset peittivät puoliksi pojan uniset kasvot, vain silloin tällöin aukiolevat silmät vilahtivat niiden takana. *

Minulle tuli kylmä..*mumisi samalla kun tarrasi yllättäen Simeonin käteen ja vetäisi tuon vierelleen kumoon. Painoi vielä pikaisesti päänsä Simeonin kainaloon, ennenkuin poika karkaisi*