Oleskelutila

*Jane otti mukin käteensä, ja lähti kävelemään muiden luokse hieman kireähkö mieliala päänsä sisällä mutta peitti sen todella hyvin ihanalla hymyllään - tekohymyllä tosin mutta se näytti aidolta. Istahti Angelinan vierelle, hieman kauemmaksi Kevinistä ja Alicesta kunnes avasi suunsa.* No heiippati, teitä onkin ollut todella iso ikävä! Ainakin minulla.. Ja, voi teitä! Minä arvasin tämän teistä, olette te söpö pari! Onneksi olkoon! Ja, me emme ole tehneet erikoisia.. Niin ja, viikkotehtävämme onnistui. *Jane hymyili jälleen todella uskottavaan sävyyn, kunnes otti pienen hörpyn mukistaan jossa oli kahvia sekä tuliviskiä.*

* Katsahti Janeen, kilme kiristyen melkein heti. Katumuksen aalto pyyhkäisi läpi naisen. Eipä kamalasti osannut sanoa mitään Janen lohduttamiseksi. Pysyi vain jäykkänä sohvalla, tietämättä, mitä tehdä. *

Öh, kiitos, ja se on mukava juttu, kun tehtävä onnistui.

* Hieman rentoutuen sanoi. *

No, mikäs Alicesta tekee nyt noin ihmeelisen? Olet kyllä oudon jäykkänä, rentoudu nyt! Olet takaisin täällä, vaikka ehkä se onkin surullista palata näinkin pian.. Mutta eikö teidän pitänyt sitten palata vasta huomenna, vai mitähäh? *Jane nosti kulmiaan todella hämmentyneenä, kunnes joi kahvinsa loppuun ja laski mukin pöydälle.*

# Äö .. # * Katsahti vähän hämmentyneenä Janeen* Ömh...Kiitos, ja hienoa, että tehtävä onnistui. *Virnisti sitten kuten aina kysyen sitten* Oliko teillä bileitä ollenkaan täällä vai saitteko vain olla ja höpistä omianne ? Ja Jane, saimme luvan näköjään tulla jo tänään.

Surullista palata näin aikaisin, totta, mutta ennemminkin olen huolissani sinusta.

* Sanoi varovasti, koettaen rentoutua, mutta se ei onnistunut juuri nyt. Vilkaisi muita paikallaolijoita, miettien, miten he reagoisivat tähän. *

Ja meidän kyllä kai piti palata huomenna, mutta palasimmekin sitten jo tänään.

* Kohauttaen jäykkänä hartioitaan. *

*Jane pudisteli päätänsä todella harmistuneen näköisenä.* Emme saaneet, ja minusta se on aika surkeaa sillä minä en pian muista miten juhlitaan! Ja, minä en ole päässyt juhlimaan sitten pitkään aikaan.. Paitsi olihan teillä ne kampaamobileet, mutta itseä ei huvittanut tulla ja se jälkeen päin nyt kaduttaa.. *Mutristeli huuliaan todella surullisen oloisena kunnes käänsi katseensa Aliceen.* Huolissaan minusta, mitä miksi? Turhaan sinä minusta olet, kyllä minä pärjään ystävä rakas.

-Cornelia tassutteli keittiön suunnalta kaakaomuki kädessään, lämmitellen selvästi sormiaan jotka olivat aina kylmät, ainakin Cornelian mielestä. Nainen navigoi tiensä kohti oleskeluhuoneen sohvaa, joka houkutteli selvästi mukavuuden haluista Corneliaa-

Olen huolissani sinusta, koska sinulla on niin ikävä Jonasta.

* Alkoi selostamaan huolestunut ilme kasvoillaan. Ketsellen sitten, miten Jane reagoi tähän syyhyn, minkä nainen juuri kertoi hänelle. Käänsi sitten kasvonsa Corneliaan. *

Hei Corn.

*Katsahti Corneliaan pieni hymy huulillaan, samalla kallistaen päätänsä oikealle.* Hei Corn! Sinuakin näkee, oletko ollut sairaana vai mikä on? *Katsoi tuota nyt todella kiinnostunut ilme kasvoillaan, ja nosti jalkansa ylös sohvalle ja samalla kiertäen kätensä jalkojensa ympäri odotellen Cornelian vastausta kunnes käänsi katseensa Aliceen.* Alice-rakas, se on ihan inhimmillistä ja kyllä minä pärjään ihan tosi.. Turhaan huolehdit, rakas. *Hymyili tuolle lyhyesti ja pirteästi kunnes käänsi katseensa taas Corneliaan.*

No kurkkuni on ollut kovin kipeä. Ja sitten olen ollut kovin hermostunut. -Cornelia hörppäsi hitusen kaakaostaan ja vilkaisi sitten molempiin naisiin- Mutta mistäs te juttelette? Jos saan udella. -Cornelia hymyili ja hörppäsi taas kaakaostaan-

*Jane katsoi tuota todella surullinen ilme kasvoillaan, pudistellen päätänsä Cornelialle.* Voi ei, no mutta turhaan sinä hermoilet siitä häätöäänestyksestä vaikka kyllä tiedän millaiset paineet sinulla on.. *Mutristeli huuliaan ja huokaisi todella syvään.* Ei kai me tässä olla mistään muusta puhuttu kuin että Kevin ja Alice ovat nyt pari! Söpöä, eikö? *Kallisti päätänsä söpösti oikealle, ja käänsi katseensa Aliceen sekä Keviniin pieni virne naamallaan.* # Aw aw aw, eikö? #

Ai ovatko vai? -Cornelia vilkaisi Aliceen kuin varmistaakseen juuri kuulemansa- Onnea siinä tapauksessa. -Nainen hymyili ystävällisesti ja siemaisi loput kaakaostaan. Mukin tämä asetti sitten sohvapöydälle- Ja tosiaan, häätöäänestykset ovat todella ikäviä. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. -Cornelia naurahti ja otti paremman asennon sohvalla-

Oletko ihan varma että pärjäät?

* Katsoi Janea tarkkaan, kääntäen sitten katseen Corneliaan. *

Voi sinua. Toivottavasti kurkkusi paranee pian. Ja toivottavasti et putoa. Toivottavasti kumpikaan ette putoaisi. Ja siis tuotajuu..

* Katsoi surullisesti Cornia suurimman osan ajasta, sitten alkaen hieman änkyttämään tai jtn, kun aihepiiri kääntyi Keviniin ja häneen. *

Ai mitää ? *Katsahti Janeen hämmentyneenä, kun ei kuunnellut ollenkaan tai ketään, koska oli muutenkin vähän aiheesta pihalla kunnes virnisti* .. Ehkä tajusinkin... Eikun... En. Mistä puhuitte ? *Kallisti päätänsä*

Olet sinäkin yksi törppö! *Nyrpisti nenäänsä ja pudisteli päätänsä, samalla nousi ylös ja nappasi mukin käteensä ja lähti keittiöön. Jane laski mukin tiskille, ja hyppelehti keittiöstä suoraan makuuhuone ykkösen oven eteen, katsahtaen vielä muihin asukkaisiin.* Minä taidan jo laittaa maate, tämä päivä on ollut jokseenkin.. uuvuttava! Mutta, kivaa illanjatkoa teille! *Heilautti kättään, ja meni makuuhuone ykkösen ovesta sisälle.*

No ei sitä koskaan tiedä! Olisihan se tietysti ikävää jos putoaisin. -Cornelia ei ottanut asiaa niin hirveän vakavasti, vaikka tietysti naista harmittaisi kovasti jos tämä putoaisi-Ai hei vaan Jane, nuku hyvin. -Cornelia vilkaisi kummastuneena Janeen, joka niin nopeasti oli poistunut paikalta. Sitten tämä odotti tilanteen rauhoittumista, kunnes jatkoi: Niin Alice, kuinka kauan te oikein olette sitten olleet pari Kevinin kanssa? -Cornelian utelias ja valpas katse kääntyi Aliceen ja tutkimaan tuon ilmeitä-

*Katsahti Corneliaan hymyillen* Ömm.. Taisi olla toissapäivänä, vai Alice ? * Kallisti päätänsä samalla, kun vei katseensa vieressään istuvaan tyttöön, eli Aliceen virnuillen ja odottaen tämän vahvistusta asiaan*

Ai niinkö vähän aikaa? -Cornelia yllättyi, muttei negatiivisesti kuitenkaan. Tämä sitten vilkaisi Aliceen, joka ilmeisesti oli hiljentynyt mystisesti ja aivan odottamatta- # Mikäs Alicelle sitten yhtäkkiä tuli?#

* Käänsi katseensa virnuilevaan Keviniin, virnistäen itsekkin. Kääntyen katsomaan sitten Corneliaa, naista, joka kysymyksen kerran oli esittänyt. *

Kyllä, toissapäivänähän sitä, joten parina olemme olleet vain pari päivää.

* Sanoi hymyillen, ja nyökäten vielä vahvistukseksi, kääntäen sittemmin katseensa Keviniin, joka virnuilee kai sitten edelleen. *

Hm.. No vähän aikaa se on, mutta sillä tuskin on väliä. *Ja niin, juu. Kevin kyllä virnuili vieläkin katse näinollen ollut hetken aikaa jo katsettaan Alicessa*

Ahaa.. no miten löysitte toisenne Big Brotherin maailmasta? -Cornelia oli selvästi utelias, sillä tämä ei kyseisestä pariskunnasta ollut kuullut mainittavan edes samassa lauseessa aikaisemmin. Nainen vilkuili pariskuntaa tarkkaavaisena, hymyillen itseksekseen-

Jännä kysymys.. Johon en osaa vastata. Kai Kevin vain on niin viehättävä, ettei häneen voi olla ihastumatta. Angelina huomasi ihastumiseni, ja lopulta se levisi Big Brotherille. Big Brother taasen öh.. En osaa selittää, enkä muista olitko paikalla. Ja näin se sitten lopulta selvisi.. Vaikeimman kautta. Kevin voi täydentää, jos unohdin jotain.

* Sanoi, kohauttaen olkiaan. Ei osannut selittää sen paremmin. Hymyili kuitenkin, kääntäen hetkeksi katseen Corneliaan, mutta palasi taas Keviniin. *

Ahaa vai niin.. No mutta hyvä että löysitte toisenne! Minä kuitenkin taidan mennä jo lukemaan yhtä kirjaa. Se muistaakseni kertoi lohikäärmeistä. -Cornelia hymyili hyvästeiksi ja mutisi jotain itsekseen kun tassutteli villasukissaan kohti makuuhuone 1:stä-

Öitä, ja hyviä lukuhetkiä, Cornelia.

* Huikkasi naisen perään hymyillen, kääntyen sitten katsomaan Keviniä. Haukotellessaan tajusi, miten väsynyt nainen oikeastaan oli. Nojautui Keviniä kohti, edelleen hymyillen, suudellen tuota hetkisen, ja irroittautuen sitten lempeästi. *

Minäkin menen nukkumaan. Öitä.

* Virnisti, nousi, ja asteli makuuhuone kakkoseen, kadoten sitten sinne. *

* Poika tietysti vastasi tällön Alicen suudelmaan ja irrottautui oikealla hetkellä, väläyttäen hymyn tämän jälkeen. Kevin istui vielä näköjään muutaman tunnin sohvilla miettien syvällisiä ja nousten sitten paikaltaan astellen makuuhuoneille nukkumaan*